Oletko jo tutustunut?
Pataljoonan vaiheisiin perustuva tarina, joka kiehtovan taitavasti sekoittaa kovaa faktaa ja sujuvaa fiktiota. Lue lisää.
TaustaaIFORSotilaalliseen IFOR (Implementation Force) - kriisinhallintaoperaatioon osallistuminen aloitti uudenlaisen rauhanturvaamisen aikakauden Suomessa. Joukko oli Suomen historian ensimmäinen NATOn maaoperaatioon lähetetty yksikkö. Tämän vuoksi mm. aikaisemmin rauhanturvaamiseen kiinteästi yhdistetyt YK:n tunnukset, siniset baretit ja valkoiset ajoneuvot loistavat kuvamateriaalissa poissaolollaan. Operaation tehtävänä oli tukea Bosnian sodan päättäneen Daytonin rauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Jatkuvalla sotilaallisella läsnäolollaan IFOR pyrki estämään vihamielisyydet ja takaamaan rauhan Bosnia-Hertzegovinassa sekä auttaamaan YK:ta ja muita kansainvälisiä järjestöjä työssään siviiliyhteiskunnan jälleenrakentamiseksi.
"License to kill" Voimankäyttöoikeudet olivat itsepuolustusta laajemmat, sillä YK:n päätöslauselma 1031 oikeutti IFOR:n käyttämään tarvittaessa voimaa myös rauhansopimuksen sotilaallisten määräysten toimeenpanemiseksi. Operaatiota johti sotilasliitto NATO perinteisen YK:n sijasta. Osallistuminen edellytti rauhanturvaamislain muutosta edellistä ns. rankempaan suuntaan ja asian ympärillä käytiinkin vilkasta poliittista keskustelua puolesta ja vastaan, sillä Suomen uuteen aktiiviseen rooliin NATOssa ei tuolloin oltu vielä ajatuksena totuttu. Rakentajapataljoonan kokoaminen oli poliittisesti arassa tilanteessa helpommin hyväksyttävä ajatus kuin puhtaan sotilasjoukon (valvontajoukko) lähettäminen. Lopputuloksena suomalaiset toimialueelle päästyään pyrkivät pitämään jopa normaaliakin matalampaa profiilia; joukko mm. kulki ensimmäiset kuukaudet nimellä rakentajayksikkö (vs. -pataljoona). Kokemus käyttöön Rakentajajoukko oli myös sikäli järkevä ratkaisu, että Kroatian puolella oli pari vuotta aikaisemmin toiminut vastaava suomalainen rakentajapataljoona, tosin YK-lipun alla. Sen jäljiltä oli toimialuuelle jäänyt erinäisiin YK:n siviilitehtäviin useita kymmeniä suomalaisia "ex-villoittajia", joiden kokemus voitiin jälleen rekrytoida hyvään käyttöön. Bosnian rauhanturvaoperaation aloittaneiden IFOR-joukkojen kokonaisvahvuus oli 60 000 miestä. Rakentajapataljoonan virallinen toimikausi kesti joulukuusta 1995 jouluun 1996, joten joukon elinkaari mahtuu siis yhden vuoden sisälle. Pääjoukko aloitti toimintansa helmikuun alussa. Suomalaisten rooliPataljoona operoi osana pohjoismais-puolalaista prikaatia Dobojn kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Prikaati puolestaan oli osa divisioonaa, jonka johdossa oli USA. Tehtävänä oli muiden rauhanturvajoukkojen tukeminen, sekä tilanteen niin salliessa myös paikallisten siviilikohteiden kunnostus. Jälkimmäisten operaatioiden toteuttaminen ei ollut lainkaan niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella, sillä poliittisesti korrektien kohteiden tasapuolinen valinta sekä varsinkin niiden rahoitus osoittautuivat yllättävän vaikeiksi rupeamiksi.
Pataljoonan kirjavahvuus alueelle lähdettäessä (31.1.1996) oli: Rakentajapataljoona muutettiin myöhemmin jääkäripataljoonaksi ja missio sai uuden nimen - SFOR (Stabilization Force). Jotkut rakentajista jatkoivat edellisen pataljoonan kotiuduttua palvelustehtäviä jääkäripataljoonassa, joka sai oman vastuualueen 1998. SFOR-joukkojen supistamisen myötä myös suomalaiset on sittemmin kotiutettu. Pioneerihenkeä joka tasolla
Kaikesta huolimatta joukko hoiti pienen hienosäädön jälkeen tehtävänsä mallikkaasti. |
IFOR-pataljoona voidaan tulkita nykyisten NATO-vetoisten valvontajoukkojemme kantaisäksi, jonka aikana koko suomalaisen rauhanturvaamisjärjestelmän piti hyvinkin nopeasti oppia muuttuvan maailman mukana "uusille kujeille". Pataljoonalla on toimikautensa lyhyydestä huolimatta merkittävä rooli maamme rauhanturvahistoriassa, sillä sen jäsenillä oli suuri vastuu siirtymävaiheen ja uusien tulevien NATO-käytäntöjen luojana. U.S.ARMY:n ajoittain sangen erikoistenkin (ainakin suomalaisten silmissä) käskyjen ja käytäntöjen toteutus meikäläisittäin järkevällä tavalla ei ollut helppoa. Tuolloin tasan 40 vuotta vanhojen YK-rutiinien ja uusien oppien yhdistäminen ei tapahtunut ilman synnytystuskia. Jouduttiinpa enemmän tai vähemmän improvisoimalla perustamaan ja oppimaan jopa täysin uusia toimialojakin, esim. CIMIC (Civilian Military Co-operation).