Upseeriston edustajia

Tää rakentajaporukka on erittäin jyrkkää väkee. Pirun ylpeitä omasta ammattitaidostaan. Paljon ei tartte tälläi kattoo niinkun... niin se on heti kun punanen vaate. Siinä ei parane niinkun yhtään arvostella. Jokainen jätkä on kyllä tarpeen. Ei sillä oo mitään merkitystä mitä se tekee työkseen. Rakentajalla on oma ajatustapansa, vanhempia ammattimiehiä. Raksajätkiä ja perjantaipulloja...  sieltä juontaa aika paljo juurensa minkä takia just tää tämmönen esikuntaa kohtaan.. et voi vittu noita kerppoja. Se lähtee tämmösestä asenteesta kotimaasta jo. Et toikin kymppi tossa vittuilee.
    Paljon helpompi johtaa ois semmonen joukko missä ois koko komppania korkeakoulutettuja kavereita jotka tuota tekee niinku konttorihommia esimerkiks. Ne on paljo tasasempia ihmisiä. Mutta nyt... voima on ainoo jota palvotaan. Kovia työmiehiä kyllä.
    Mutta tätä porukkaa pitää osata käsitellä oikein. Jotkut asiat pitää jättää sanomatta, ja sit mitenkä sä selität asias... ne kestää kyllä kovaakin kohtelua sit kun ne tuntee sen oikeutetuks, että joo okei, se on näin.
    Mä tunustin heti ensimmäisenä päivänä et tässä on nyt tämmönen tilanne, et mulla ei oo mitään hajua rakentamisesta. Mä kun annan teille tehtävät niin te saatte hoitaa ne, te ootte siinä ammattimiehiä. Ei oo mitään syytä yrittää mennä pätemään sinne sekaan.

Et sä millään saa kolmeasataa miestä kokoon, jokka kaikki olis, että:”Jess!”. Suomalainenhan purnaa aina. Se aina kyllä keksii, että mitenkä joku asia olis voitu käskee paremmin. Että ajattele, kuinka typerästi tääkin asia on käsketty, että miksei tehty näin? Tää joukkohan on siis niin kokenutta. Ja erityisesti, mielestään niin kokenutta, että kaikki koulutus on aivan turhaa. Et jokainen osaa tän jo. Jos mä pidän jonkun koulutustapahtuman täällä, niin hirvee juputus kuuluu, että miks se näin tehdään, kaikkihan osaa. Perkele, sitten kun tulee tilanne, kun jonkun onnettoman se pitäs, se helimedevac (evakuointi-helikopteri) tilata, niin siinä se sitten nähtäis, että miks on harjoteltu.
    Kolkytkaks on keski-ikä täällä ja mä pidän sitä kyllä tiettynä etuna. Esimerkiks tää tosiasia, että ei oo yhtään vakavaa miinaonnettomuutta, niin varmaan hyvin pitkälle lähtee siittä, että tää jengi osaa ajatella. Sitä mä aina korostan, että ymmärrä olla varovainen. Tärkeintä on kuitenkin, että sä tulet yhtenä kappaleena kotiin. Jos tuntuu vähänkin siltä, että kun tua autolla ajaa, ja jos eksyy, niin.. että nyt ei, niin heti, naks. On rohkeutta pysäyttää. Vaikka ajattelee, että joku nauraa mulle. Mutta ei ne naura. Tässä porukassa on kaikki sitä mieltä, että olipa helvetin hyvä ratkaisu.
    Jos vertailee, niinku jotkut danemannitkin (tanskalaiset),  niin... kakskytvuotiaat poikaset. Niin se näyttämisen halu on siinä, ja tuota... siinä on varmasti se, että nyt jos ollaan vähän eksyksissä, niin ei todellakaan kehdata, että... “Hei onks ihan varma, että löydetään täältä pois?”. Ammattisotilaat ei kehtaa tunnustaa sellasta mokaa. Ajetaan vaan pimeessä ja odotetaan, et tuurilla päästään takaisin kartalle. Mieluummin miinaan, kun että virheen tekemisen häpeä. Meillä ei reserviläisillä näitä paineita ole. On munaa kääntyä ajoissa takaisin. Et tässä ympäristössä siinä on etu.

Seuraava tarina